Se lähti liikkeelle kuin mikä tahansa aamu. Eli molemmat ihan totaalisessa koomassa. Itse kun avasi silmät taas n.5h yöunien jälkeen niin ei paljon löytynyt päästä liikennettä. Ei muuta kuin ilmoitus pojalle että nyt vaatetta niskaan. Eihän silläkään tuntunut paljon paremmin menevän kuin isällään vaikka tunteja olikin reilusti enemmän takana. Sängyssä istui pelkät kalsarit jalassa ja tuijotti vaatteitaan miettien että mitähän helvettiä näillä pitäisi tehdä. (No ei tietysti kiroillut kun on kiltti tapaus) Eli ei auttanut kuin lähettää uudelleen käskyä vaatteiden päälle pukemiseksi ja kuten yleensäkin niin alkoi myös hitaasti mutta varmasti tapahtumaan.
Tämän jälkeen normaalia liikehdintää totaalisessa hiljaisuudessa kohti autoa. Autossa musiikit päälle ja kumpikaan ei puhu sanaakaan n. 25km matkalla tarhalle. Niinhän sen pitääkin mennä, mitä helvettiä sitä turhaa jauhamaan kun kerran kummallakaan ei ole kiinnostusta puhua eikä varsinkaan mitää asiaa. Tarhalla sitten heitettiin sitten perus moikat ja toinen jäi sinne hoitamaan tehtäviään ja itse siirtyi jatkamaan omaa koomailuaan töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti